Kerron tässä blogissa lukijoille kuinka ajauduin nostolaite liiketoimintaan sekä suhteestani siihen hieman laajemminkin.

Työurani alkuvaiheessa työskentelin kotimaisen vientiteollisuuden kärkiyhtiössä valmistaen paperikoneita. No ei ole vaikeaa arvata, että kyseessä oli yhtiö nimeltään Valmet. Olin todella innostunut aiheesta ja ajattelin, että tämä on paras työpaikka, missä ihminen voi työskennellä. Valmistettavat laitteet tuntuivat myös ainoilta oikeilta asioilta, mitä metallista kannattaa valmistaa. Yhtiö oli tuohon aikaan vielä valtio-omisteinen ja kun hehkutin työpaikkaa sen ulkopuolella, oli vastauksena usein vino hymy, mistä saattoi lukea, että ”varmaan mukava suojatyöpaikka ilman suurta huolta tuloksista”. Totuushan kuitenkin oli, että tuotteet olivat ja ovat edelleen maailman parhaita, mutta niin oli työympäristökin. Johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin todella panostettiin ja oma esimiehenikin oli innostava ja luotti alaisiinsa. Se teki vaikutuksen ja tuo muistijälki on edelleen keskeinen ajuri omassa esimiestyössäni. Tuloksia vaadittiin ja niitä myös saatiin.

Aika aikaansa kutakin. Työelämä kuljetti minua parin välivaiheen jälkeen suurelle kotimaiselle nosturivalmistajalle, jonka pääkonttori ja avaintoiminnot olivat Hyvinkäällä. Koin välittömästi, mikä tekemisen meininki yhtiössä oli. Ja erityisesti satama-liiketoiminnoissa, mikä oli yksikköni, missä työskentelin. Työyhteisö oli nuori, työntekijät nuoria ja tekemisen meininki sen mukaista. Ei ollut rajoitteita, ei asenteessa, eikä juuri muutenkaan tekemisessä. Työtunteja ei laskettu ja päivät venyivät ihan huomaamatta. Johtajatkin olivat nuoria ja ennakkoluulottomia ja menestystä tuli.

Kun aikaisemmin ajattelin, että ainoa järkevä kone- ja metalliteollisuuden ala on paperikoneiden valmistus, kääntyi ajatukseni siihen suuntaan, että nosturit ja siihen liittyvät oheislaitteet ovat ainoita järkeviä asioita, mihin aikansa kannattaa uhrata. Kun niiden olemassaoloa aikaisemmin tuskin havaitsi, niin yhtä-äkkiä niitä pystyi havaitsemaan kaikkialla. Ja niin todella onkin, se on todella paljon käytetty apuväline kaikessa valmistavassa teollisuudessa ja logistiikassa. Nopeasti asiaa ajateltuna voisi miettiä, että kyseessä on tavaroiden siirtelyä x- ja y- ja z-suunnassa. Ei voi olla vaativaa, eikä ainakaan mielenkiintoista. Mutta itseasiassa se on sekä mielenkiintoista, että vaativaa.

Vaikka työ nosturien kanssa oli kaikin puolin mielenkiintoista, veti veri yrittäjyyteen. Yrittäjyyteen minulla oli täysin järjenvastainen sisäinen palo, mitä ei helposti pysty edes muille selittämään. Monien epäonnistuneiden ostoaikeiden jälkeen kohdalleni osui ilmansuodattimia valmistava yritys, minkä omistajaksi päädyin. Tuossa yrityksessä ei ollut juuri mitään, missä olisin voinut hyödyntää aikaisemmissa työpaikoissa saatua teknistä ymmärrystä, mutta asennetta ja johtamisoppeja kylläkin. Ja tuo suodatinbisnes oli kyllä itselleni aikamoinen yrittämisen korkeakoulu, missä todella opin paljon nimenomaan yrittäjyyttä. Tuon liiketoiminnan luonne oli senkaltainen, että jatkuvasti itsensä ylittämällä tulos oli senkaltainen, että toiminnan jatkamisen edellytykset täyttyivät, mutta ei juuri enempää. Siis kaiken kaikkiaan melko nihkeätä.

Kun noin viisi vuotta yrityksen ostamisen jälkeen sain siitä ostotarjouksen. Päätös luopua yrityksestä oli helppo. Vaikka liiketoiminnan pyörittäminen oli kiehtovaa, niin koin, että en ole oikealla alalla. Yrityksen myynnin edetessä minulla ei ollut valmista suunnitelmaa seuraavan askeleen suhteen, mutta yrittäjyys oli jo koukuttanut minua siinä määrin, että ryhdyin katselemaan mahdollisia ostokohteita ja annoin verkostolleni tiedoksi, että katselen myytävänä olevia yrityksiä.

Jatkuu pian